Suomalaisen pokerin pitkä odotus päättyi Las Vegasissa. Lauri Sääskilahti selvisi World Series of Pokerin (WSOP) päätapahtuman finaalipöydästä aina kahden parhaan joukkoon ja hävisi mestaruuden vasta kaksinpelissä 5. elokuuta. Toinen sija toi kuuden miljoonan dollarin palkinnon, mestariksi selvinnyt 22-vuotias Lucas Jumalon kotiutti kymmenen miljoonaa.
Päätapahtuma alkoi heinäkuun alussa 10 000 dollarin sisäänostolla ja keräsi 9 208 pelaajaa, mikä tekee siitä yhden lajin historian suurimmista kentistä. Sääskilahti oli kentän joukossa pitkälti tuntematon nimi: PokerNewsin mukaan hänen aiemmat live-turnausrahastuksensa olivat yhteensä noin 138 000 dollaria, ja paras yksittäinen tulos jäi alle 90 000 dollarin.
Ammatikseen pelaava, nykyisin Espanjassa asuva 40-vuotias suomalainen oli siis finaalipöydässä altavastaaja.
Suomen aiemmat ennätykset menivät rikki
Sääskilahden urakka ohitti kaikki suomalaiset aiemmat saavutukset päätapahtumassa. Aiempi paras sijoitus oli Matti Kuortin 25. sija vuonna 1997, ja tätä lähemmäksi finaalipöytää oli päässyt vain Miika Puumalainen 59. sijallaan vuonna 2009. Kun Sääskilahti varmisti paikan yhdeksän parhaan joukossa, hän oli ensimmäinen suomalainen päätapahtuman finaalipöydässä.
Jo finaalipaikka takasi miljoonan dollarin palkinnon, kuten kirjoitimme heinäkuussa: suomalainen pelasi itsensä ensimmäistä kertaa WSOP:n finaalipöytään. Lopullinen kuuden miljoonan dollarin potti nostaa hänet suoraan Hendon Mobin Suomen kaikkien aikojen rahalistan viidenneksi.
Listan kärjessä ovat Patrik Antonius yli 32 miljoonalla dollarilla, Eelis Pärssinen, Joni Jouhkimainen ja Juha Helppi. Yksittäisenä turnausrahastuksena summa on suomalaisen pokerin suurin.
Suomalaisten läpimurto WSOP:ssa on ollut hidas. Yksittäisiä turnausvoittoja on tullut vuosien varrella, ja Eelis Pärssinen voitti kesäkuussa WSOP:n 25 000 dollarin PLO High Rollerin. Päätapahtuma on kuitenkin oma lajinsa: kenttä on tuhansia pelaajia, turnaus kestää yli viikon, ja pelkkä rahoille pääsy vaatii useiden päivien virheettömän pelin. Juuri siksi suomalaisten aiemmat sijoitukset olivat jääneet kaukana finaalipöydästä.
Finaalipöytä ratkesi 17 jaossa
Jumalon johti finaalipöytää alusta loppuun. Sääskilahti oli kaksinpeliin lähtiessään takamatkalla, mutta kiristi ottelun hetkeksi tasaiseksi jaossa, jossa hänen ässä-kymppinsä ohitti vastustajan ässä-yhdeksikön vasta jokerin tuomalla värisuoralla. Seuraavat jaot menivät kuitenkin Jumalonin nimiin, ja koko kaksinpeli kesti vain 17 jakoa. Viimeisessä jaossa Sääskilahti maksoi kaikki pelimerkkinsä ässä-seiskalla, mutta Jumalonin kuutonen osui pöytään ja ratkaisi mestaruuden.
Spokanesta kotoisin oleva Jumalon on lajin toiseksi nuorin maailmanmestari; nuorempana on voittanut vain Joe Cada vuonna 2009. Hänen aiempi paras turnaustuloksensa oli noin 22 000 dollaria.
Rahalistan kärkinimet ovat rakentaneet summansa vuosien ja satojen turnausten aikana. Sääskilahti nousi samaan seuraan yhdellä kesällä, mikä kertoo myös päätapahtuman palkintorakenteesta: yksi syvä urakka riittää muuttamaan pelaajan taloudellisen aseman kokonaan.
Menestys jää Suomessa sivujuonteeksi
Suomalaista huippupokeria on riittänyt jo vuosia, mutta se on tapahtunut lähes kokonaan kotimaisen keskustelun ulkopuolella. Voitto.netin Sampo Mannila muistuttaa, että suomalaisten pelaajien nimet tunnetaan Las Vegasissa paremmin kuin Helsingissä.
"Kun suomalainen pääsee pokerin päätapahtuman finaaliin, se on lajin mittapuulla sama kuin olympiafinaali. Suomessa rahapeleistä puhutaan silti käytännössä vain haittojen ja monopolin kautta, ja taitopeli jää siinä keskustelussa aina sivulauseeseen. Sääskilahden tulos ei muuta yhtään lakia, mutta se kertoo, että suomalainen pelaajapohja on ollut vahva pitkään - eikä siihen ole tarvinnut kotimaista tukirakennetta lainkaan", Mannila sanoo.
Mannila arvioi, että kuuden miljoonan dollarin tulos näkyy jatkossa lähinnä siinä, kuinka moni nuori suomalainen alkaa pelata turnauksia tavoitteellisesti. Se on hänen mukaansa ainoa mekanismi, jolla laji kasvaa Suomessa: yksittäiset läpimurrot houkuttelevat uusia pelaajia, koska rakenteellista polkua huipulle ei ole.
Sääskilahti itse pysyi finaalipöydässä koko urakan ajan silmiinpistävän rauhallisena, eikä hän kommentoinut historian painoa etukäteen. Kuuden miljoonan dollarin palkinto tekee siitä tarpeetonta: numero riittää.