Uusi-Seelanti avaa nettikasinot 15 lisenssille. Huutokaupan tarjoukset nousivat yhteensä noin 225 miljoonaan Uuden-Seelannin dollariin (NZD) eli noin 113 miljoonaan euroon. Summa on lähes kolminkertainen siihen nähden, mitä maa käyttää rahapelihaittojen ehkäisyyn ja hoitoon kolmessa vuodessa.
Luvut käyvät ilmi talouslehti NBR:n podcastista, jossa aihetta kommentoivat ongelmapelaajien tukisäätiö Problem Gambling Foundationin Andree Froude, TAB New Zealandin edustaja ja Forsyth Barrin analyytikko Paul Laxton Koraua.
Mitä Uudessa-Seelannissa tapahtuu
Nettikasinoilla pelaaminen on Uudessa-Seelannissa ollut laillista mutta sääntelemätöntä. Tuotot ovat valuneet ulkomaille, mutta haitat jääneet kotimaahan. Sisäministeriön (DIA) teettämän selvityksen mukaan uusiseelantilaiset käyttävät nettikasinoihin noin 1,36 miljardia NZD vuodessa, ja markkina kasvaa noin 10,5 prosenttia vuodessa. Aktiivisia pelitilejä on noin 360 000.
Voittajat saivat oikeuden hakea lupaa, ja hakuprosessi on vielä kesken. TAB ja sen kumppani Entain voittivat kolme hakuoikeutta, samoin pörssilistattu Super Group. Kasinoyhtiö SkyCity ja Rock Swift Group saivat kaksi kumpikin.
Sisäministeriön ehdottamassa sääntelyssä on muun muassa 18 vuoden ikäraja, enintään 200 NZD:n tervetuliaisbonus, mainoskielto 30 minuuttia ennen live-tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen sekä enintään 5 miljoonan NZD:n sakot. Ongelmapelimaksu on noin 1,24 prosenttia pelituotosta, ja 4 prosenttia lisenssimaksuista ohjataan yhteisöjen ja urheiluseurojen tukeen. Mainonnan salliminen huolestuttaa haittatyötä tekeviä.
Problem Gambling Foundationin Froude arvioi, että rahapelihaittojen sosiaaliset kustannukset ovat noin 4,2 miljardia NZD eli noin 2,1 miljardia euroa, kun haittatyöhön käytetään noin 27 miljoonaa NZD vuodessa. Säätiö olisi halunnut vähemmän lisenssejä ja täyden mainoskiellon.
Vertailu: Uusi-Seelanti ja Suomi
| Uusi-Seelanti | Suomi | |
|---|---|---|
| Asukkaita | 5,29 miljoonaa | 5,7 miljoonaa |
| Ongelmallisesti pelaavia | 2,4 % | 4,2 % |
| Lisenssit | 15 kiintiölisenssiä | ei kiintiötä, noin 80 hakemusta |
| Lisensseistä saatava raha | noin 113 milj. euroa | hallituksen arvio noin 20 milj. euroa |
| Haittojen arvioitu kustannus | noin 2,1 mrd. euroa vuodessa | ei vastaavaa kokonaislukua |
| Haittatyön rahoitus | noin 13,5 milj. euroa vuodessa | - |
Asukasluvultaan maat ovat lähes samankokoisia. Erot syntyvät mallista: Uusi-Seelanti rajasi lisenssien määrän ja huutokauppasi ne, kun taas Suomi myöntää luvat hakemusten perusteella ilman määrärajaa. Suomessa lisenssimaksut eivät ole valtion päätulonlähde, sillä tuotot kerätään pääosin rahapeliverona. Suomen kiinnostus on ollut suurta, sillä hakemuksia on tehty noin 80, kuten aiemmin kerroimme.
Ongelmallisen pelaamisen osuus on Suomessa selvästi korkeampi. Suomessa ei myöskään ole lisenssikeskustelussa esitetty Uuden-Seelannin kaltaista euromääräistä arviota haittojen kokonaiskustannuksesta. THL ja KKV ovat varoittaneet, että uudistus voi lisätä haittoja ilman korjauksia.
Kanavointi ratkaisee
Forsyth Barrin Laxton Koraua sijoittaa Uuden-Seelannin sääntelyn tiukan Saksan ja väljemmän Skandinavian välimaastoon. Hänen mukaansa Saksan tiukat rajat ovat pitäneet pelaamista harmaalla markkinalla, kun taas Pohjoismaissa kanavointiaste voi nousta 90 prosentin puoliväliin. Hän arvioi myös, että markkina keskittyy: kolme-viisi suurinta toimijaa vie tyypillisesti 60-90 prosenttia.
Suomessa sama kysymys on keskeinen. Lisää Suomen mallista kerrotaan pelilisenssioppaassa.
Suomi pyytää lisensseistä vähän ja tietää haitoista vähemmän
Voitto.netin asiantuntija Sampo Mannila pitää vertailua Suomelle hätkähdyttävänä.
"Uusi-Seelanti keräsi 15 lisenssistä noin 113 miljoonaa euroa. Suomessa hallitus odottaa lisensseistä noin 20 miljoonaa, vaikka hakemuksia on noin 80. Maat ovat lähes samankokoisia, mutta lupa on meillä selvästi halvempi", Mannila sanoo.
"Vielä isompi ero on haitoissa. Ongelmallisesti pelaavien osuus on Suomessa 4,2 prosenttia, Uudessa-Seelannissa 2,4. Siellä haitoille on laskettu hinta, noin 2,1 miljardia euroa vuodessa. Suomessa vastaavaa lukua ei ole, ja ilman sitä on vaikea sanoa, riittääkö haittatyön rahoitus."
Mannilan mukaan lisenssien määrä ei yksin ratkaise. "Kiinnostavampaa on, kuinka moni pelaaja siirtyy luvallisille sivustoille. Jos sääntely on liian tiukka, pelaaminen jää harmaalle markkinalle, kuten Saksassa. Suomen kannattaa seurata, miten Uuden-Seelannin keskitie toimii."