Ongelmapelaaminen väheni Ruotsissa 40 prosenttia vuodesta 2008.
Samaan aikaan online-pelaaminen kasvoi räjähdysmäisesti. Silti haittoja ei tullut lisää.
Branschföreningen för onlinespelin tuore selvitys paljastaa yllättävän kehityskulun. Lisensioidun markkinan säätely näyttää toimivan.
Ongelmapelaaminen väheni Ruotsissa
Ongelmapelaajien osuus Ruotsin aikuisväestöstä laski 2,2 prosentista 1,3 prosenttiin vuosien 2008/2009 ja 2021 välillä, vaikka digitaalisten pelien tarjonta moninkertaistui samaan aikaan. Luvut yllättävät.
Spelbolagien markkinointi-investoinnit kasvoivat voimakkaasti 2000-luvulla ja tekninen saatavuus parani merkittävästi, mutta nämä tekijät eivät osoittaneet selvää yhteyttä ongelmapelaamisen yleisyyteen. Vuonna 1997/1998 peräti 88 prosenttia ruotsalaisista aikuisista ilmoitti pelanneensa rahapelejä viimeisen vuoden aikana.
Ongelmapelaamisen yleisyys Ruotsissa on toki alhaisempi kuin useissa muissa Pohjoismaissa. Ongelmapelaamisen historiallinen tulkinta on muuttunut synnistä haavoittuvuuteen ja järjestelmäriskiin. Nykyään ongelmapelaamista tarkastellaan yksilöllisen haavoittuvuuden, peliympäristön ja laajempien sosiaalisten, taloudellisten sekä sääntelyyn liittyvien olosuhteiden yhteisvaikutuksena.
Lisenssi parantaa suojaa
Lisensioidut toimijat voivat soveltaa suojamekanismeja kuluttajansuojan parantamiseksi. Huolenpitovelvollisuus ja itsesulku kuuluvat keskeisiin työkaluihin. Ruotsissa ei ollut kansallisia prevalenssitutkimuksia ongelmapelaamisesta ennen vuotta 1997/1998, joten varhaiset arviot perustuivat kansainvälisiin vertailuihin ja pienempiin paikallisiin tutkimuksiin.
Se johti epävarmuuteen ongelman todellisesta laajuudesta maassa. SweGS 1997/1998 oli ensimmäinen kansallinen kartoitus pelitottumuksista ja -ongelmista Ruotsissa. Tutkimus käytti SOGS-R-seulontamenetelmää tunnistamiseen. Ongelmapelaamisen esiintyvyys oli tuolloin 2,0 prosenttia, kun taas vakavien peliongelmien osuus oli 0,6 prosenttia.
Swelogs-tutkimuksen ensimmäisessä mittauksessa 2008/2009 ongelmapelaajien osuus oli noussut 2,2 prosenttiin käyttäen PGSI 3+ -mittaria. Lisensioidun markkinan kanavointi on sittemmin osoittautunut keskeiseksi tekijäksi ongelmapelaamisen ehkäisyssä. Alankomaat menetti 47% rahapeleistä laittomille – kasvu pysähtyi täysin.
Työkalut torjuvat tehokkaasti
Itsesulku ja kognitiivinen käyttäytymisterapia muodostavat tehokkaan kaksikon ongelmapelaamisen torjunnassa. Ennaltaehkäisevät työkalut tarjoavat pelaajille konkreettisia keinoja hallita pelikäyttäytymistään ennen ongelmien syvenemistä.
Tutkimusmetodien vertailu paljastaa mielenkiintoisen seikan: Swelogs-tutkimus käyttää PGSI-mittaria SOGS-R:n sijaan, mikä aiheuttaa metodologisia eroja vertailtavuudessa. Kalibrointitutkimus osoitti kuitenkin, että instrumentit antavat samankaltaisia tuloksia keskitason ongelmapelaamisessa, mutta SOGS-R antaa korkeampia arvioita vakavimmissa tapauksissa.
Ongelmapelaamisen kokonaisprevalenssi väestössä oli suhteellisen vakaa vuosina 1997/1998 ja 2008/2009, noin 2 prosenttia. Samaan aikaan pelaajien osuus väheni 88 prosentista 70 prosenttiin. Se viittaa siihen, että peliongelmat ovat saattaneet keskittyä pienempään aktiivisten pelaajien ryhmään 2000-luvun alussa. Vuosina 2008/2009–2018 ongelmapelaajien osuus laski 2,2 prosentista 1,2 prosenttiin, ja vuonna 2021 luku oli 1,3 prosenttia.
Raportin tulkinnat ja johtopäätökset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta toimeksiantajan näkemyksiä. Lisensioidun markkinan säätely näyttää toimivan ongelmapelaamisen ehkäisyssä, vaikka online-pelaaminen kasvaa. Voivatko tekniset työkalut ja huolenpitovelvollisuus todella pitää haitat kurissa jatkossakin?