Suomalaisessa rahapelipolitiikassa on vuosikymmeniä nojattu yhteen pyhään periaatteeseen: tarjonnan ja mainonnan rajoittaminen on ainoa tapa hillitä pelihaittoja. Veikkauksen monopolia on pidetty pystyssä nimenomaan tällä kansanterveydellisellä argumentilla. Länsinaapurimme Ruotsin tuoreet kokemukset murtavat tämän uskomuksen.
Kun Ruotsi siirtyi lisenssijärjestelmään vuonna 2019, seurasi mainonnan tsunami. Kymmenet peliyhtiöt valtasivat katukuvan, television ja internetin aggressiivisilla kampanjoillaan. Suomessa näkyä kauhisteltiin: tällaistako on, kun markkinavoimat päästetään valloilleen?
Nyt, vuosia myöhemmin, Ruotsin kansanterveysviraston Folkhälsomyndighetenin kova data kertoo toisenlaisen tarinan. Ennustettu haittojen kasvu ei koskaan toteutunut. Riskitason pelaamisen prevalenssi on liikkunut uudistuksen jälkeen noin 1,5 prosentin tuntumassa. Ongelmapelaaminen on hieman vähentynyt.
Tämä ruotsalainen paradoksi – räjähdysmäisesti kasvanut tarjonta ja samaan aikaan vakaana pysyvä haittataso – osuu Suomelle arkaan paikkaan juuri nyt, kun hallitus valmistelee siirtymää lisenssijärjestelmään vuodeksi 2027.
Haittoja ehkäistiin työkaluilla, ei kielloilla
Mikä selittää Ruotsin onnistumisen? Haittoja ei ehkäisty yleisillä mainontakielloilla, vaan yksilöön kohdistuvilla vastuullisuustyökaluilla.
Kansallinen pelikieltorekisteri Spelpaus.se antaa kenen tahansa asettaa itselleen kattavan pelikiellon kaikkeen lisensoituun rahapelaamiseen Ruotsissa – netissä ja kivijalassa. Kieltoa ei voi perua kesken kauden. Se poistaa houkutukset kertaheitolla koko säännellyltä markkinalta. Suomessa vastaavaa järjestelmää ei ole.
Toinen kulmakivi on lakisääteinen huolenpitovelvoite, ruotsiksi omsorgsplikt. Se pakottaa peliyhtiöt seuraamaan asiakkaidensa pelaamista datan avulla ja puuttumaan riskikäyttäytymiseen. Yhtiön on otettava yhteys pelaajaan ja tarvittaessa rajoitettava tämän pelaamista.
Nämä kohdennetut toimet ovat osoittautuneet tehokkaammiksi kuin yleinen pyrkimys rajoittaa koko kansan näkemää mainontaa.
Kanavointi ratkaisee
Ennen uudistusta Ruotsi kamppaili saman ongelman kanssa kuin Suomi nyt: valtava osa digipelaamisesta tapahtui harmaalla markkinalla, täysin valvonnan ulottumattomissa. Lisenssijärjestelmän avulla Ruotsi nosti kanavointiasteen lähelle 90 prosenttia. Valtaosa pelaamisesta tapahtuu nyt yhtiöillä, jotka maksavat 22 prosentin peliveroa ja noudattavat tiukkoja vastuullisuussääntöjä.
Suomen kanavointiaste on noin 36 prosenttia. Sadat miljoonat eurot valuvat vuosittain ulkomaisille peliyhtiöille ilman, että valtio saa niistä verotuloja tai pystyy suojelemaan pelaajia. Ruotsin malli osoittaa, että pelaajien tuominen sääntelyn piiriin on tehokkaampi tapa hallita riskejä kuin vuotavan monopolin ylläpitäminen.
Pohjoismainen vertailu on karu
Tanska on operoinut lisenssijärjestelmällä jo vuodesta 2012. Sielläkin pelihaitat ovat pysyneet matalina. Tanskan kansallinen pelikieltorekisteri ROFUS toimi esikuvana Ruotsin Spelpausille. Yli kymmenen vuoden kokemus osoittaa, että hyvin säännelty lisenssimarkkina voi olla vakaa pitkällä aikavälillä.
Varoittava esimerkki on Norja. Se pitää Suomen lailla kiinni tiukasta monopolista – Norsk Tipping ja Rikstoto hallitsevat virallista markkinaa. Siitä huolimatta Norjassa on Pohjoismaiden korkeimmat peliongelmaluvut. Kanavointi on epäonnistunut, ja pelaajat kiertävät rajoitukset helposti ulkomaisille sivustoille. Paperilla tiukka kontrolli, todellisuudessa pelaajat jäävät heitteille.
Suomi on lähempänä Norjan tilannetta kuin Ruotsin tai Tanskan menestystä.
Mitä Ruotsin kokemus kertoo Suomelle
Ruotsin kokemukset tarjoavat selkeän toimintamallin. Markkinoiden avaaminen ei johda haittojen kasvuun, jos sääntely on kunnossa ja painopiste on tehokkaissa vastuullisuustyökaluissa. Suomeen on rakennettava Spelpaus.se-tyyppinen, kaikki lisensoidut pelit kattava pelikieltorekisteri. Se on tehokkain yksittäinen tapa suojella haavoittuvia pelaajia.
Mainontaa on syytä säännellä sisällön ja kohdentamisen osalta – esimerkiksi kieltämällä suuntaaminen alaikäisille ja riskiryhmille – mutta täyskielto heikentäisi kanavointia ja ajaisi pelaajat laittoman tarjonnan pariin. Hallituksen esitys HE 16/2025 ja sen pohjalta säädetty laki 10/2026 luovat kehyksen, jonka sisällä vuoden 2027 lisenssijärjestelmä rakennetaan. Ruotsin peliviranomainen Spelinspektionen on osoittanut, että aktiivinen ja uskottava valvonta on koko mallin edellytys.
Ruotsi on suorittanut kalliin kokeilun puolestamme. Nyt on Suomen päättäjien vuoro osoittaa, osaammeko ottaa opiksemme.