Eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain 16. joulukuuta 2025 ja Suomen ensimmäiset rahapelilisenssit astuvat voimaan 1. heinäkuuta 2027. Veikkauksen toimitusjohtaja Antti Koivula varoittaa, ettei lisenssijärjestelmä yksin nosta kanavointiastetta toivotulle tasolle. Voitto.netin päätoimittaja Sampo Mannila opponoi: nykyinen monopoli on hänen mukaansa jo menettänyt uskottavuutensa, eikä Veikkauksen puolustuspuhe muuta sitä tosiasiaa.
Koivula: "Pelaajasuoja ei saa heikentyä"
Antti Koivulan mukaan Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmä on rakennettu vuosikymmenten aikana yhden tavoitteen ympärille: pelihaittojen minimoinnin. Lisenssimalliin siirtyminen on poliittinen päätös, jota Veikkaus kunnioittaa, mutta uudistuksen onnistuminen ratkaistaan pelaajasuojan yksityiskohdissa — ei markkinoiden avaamisen juhlapuheissa.
Koivula muistuttaa, että Veikkaus on viime vuosina kiristänyt omaa toimintaansa merkittävästi. Pakolliset tunnistautumiset, tappiorajat ja itsesulkujärjestelmä Peluuri ovat hänen mukaansa esimerkkejä siitä, miten monopoli on pystynyt nostamaan pelaajasuojan tasoa nopeasti. Kilpaillussa ympäristössä vastaavan tason rakentaminen kestää hänen mukaansa vuosia.
Päätoimittaja Sampo Mannila huomauttaa, että Koivulan argumentti kääntyy itseään vastaan. Jos monopoli on niin tehokas, miksi suomalaisten online-rahapelaamisesta arviolta puolet tapahtuu jo nyt ulkomaisilla sivustoilla? Mannilan mukaan Veikkaus puolustaa rakennetta, joka on käytännössä jo murtunut — eikä lisenssimalli aiheuta kanavointiongelmaa, vaan tarjoaa siihen ainoan realistisen ratkaisun.
Koivula: "Markkinoinnin pelisäännöt ratkaisevat"
Koivula nostaa esiin Ruotsin varoittavan esimerkin. Naapurimaassa monopolin purkamisen jälkeen rahapelimainonta räjähti, ja viranomaiset joutuivat puuttumaan tilanteeseen jälkikäteen. Veikkauksen toimitusjohtajan mukaan Suomen tulisi rakentaa markkinoinnin pelisäännöt valmiiksi ennen kuin lisenssit jaetaan — ei vasta sitten kun ongelmat näkyvät kaduilla ja somefiideissä.
Hän pitää tärkeänä, että Poliisihallituksen valvontaresurssit nostetaan vastaamaan kansainvälisten operaattoreiden määrää. Koivulan mukaan riskinä on, että alimitoitettu valvonta päästää harmaan markkinan toimijoita lisenssijärjestelmän sisälle — mikä syö koko uudistuksen uskottavuuden.
Mannila opponoi: Veikkauksen huoli markkinoinnista on aito, mutta se ei oikeuta nykyisen monopolin jatkamista. Hänen mukaansa todellinen ongelma ei ole se, että kansainväliset operaattorit mainostavat liikaa — vaan se, että nykyinen järjestelmä työntää suomalaisia pelaajia täysin sääntelemättömille sivustoille, joilla ei ole minkäänlaista pelaajasuojaa, tunnistautumista tai tappiorajoja.
Koivula: "22 prosentin GGR-vero on liian korkea"
Veikkauksen toimitusjohtaja on arvostellut hallituksen kaavailemaa 22 prosentin GGR-veroa liian korkeaksi. Koivulan mukaan vero asettaa lisensoidut operaattorit huonompaan asemaan kuin verovapaat ulkomaiset sivustot, mikä uhkaa heikentää juuri sitä kanavointiastetta, jota uudistuksella pyritään nostamaan.
Hän vertaa lukua Ruotsiin, jossa GGR-vero on 22 prosenttia, ja Tanskaan, jossa vastaava taso on 28 prosenttia. Koivulan mukaan Suomen tulisi hakea optimitasoa, jossa lisensoidut toimijat pystyvät kilpailemaan harmaan markkinan kanssa ilman, että pelaajasuojan kustannukset jäävät kantamatta.
Mannila on tästä osittain samaa mieltä, mutta vetää johtopäätöksen toiseen suuntaan. Hänen mukaansa Koivulan veroargumentti todistaa juuri sen, että Veikkauksen oma näkemys lisenssijärjestelmän haasteista on realistinen — mutta samalla se osoittaa, ettei monopolimalli enää toimi globaalissa digitaalisessa pelimaailmassa. Oikea kysymys ei Mannilan mielestä ole, säilytetäänkö monopoli, vaan miten lisenssijärjestelmästä rakennetaan riittävän houkutteleva.
EU-tuomioistuin tukee linjaa — mutta ei pakota
Euroopan unionin tuomioistuimen tuore Lottoland-ratkaisu vahvisti, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa rahapelimarkkinoita kansanterveydellisin perustein, kunhan rajoitukset ovat johdonmukaisia. Saksassa ratkaisu on jo johtanut pelaajavaateisiin: saksalaiset kuluttajat ovat voineet vaatia tappioitaan takaisin laittomilta operaattoreilta.
Mannila huomauttaa, että Suomen tilanne eroaa Saksasta ratkaisevasti. Saksassa online-uhkapelaaminen oli juridisesti nimenomaisesti kielletty ennen lisenssimallia, mikä loi pelaajavaateille selkeän oikeudellisen pohjan. Suomessa ulkomaisia toimijoita ei ole eksplisiittisesti kielletty — kielto kohdistuu markkinointiin ja aktiiviseen kohdentamiseen suomalaisille pelaajille.
Tämä ero on Mannilan mukaan ratkaiseva. CJEU-ratkaisu vahvistaa periaatteellisen oikeuslinjan, mutta Suomen nykyinen oikeudellinen rakenne ei vielä mahdollista samanlaista enforcementia tai pelaajavaateita kuin Saksassa. Todellinen muutos tulee vasta lisenssijärjestelmän kautta — ei tästä päätöksestä yksin.
Koivulan ja Mannilan asetelma kiteyttää Suomen rahapeliuudistuksen ydinjännitteen. Veikkauksen johto puolustaa pelaajasuojaa ja varoittaa kiireellä tehdyistä virheistä, kun taas markkinoiden avaajat näkevät nykyisen järjestelmän jo läpivuotaneena. Eduskuntakäsittely on päättynyt, ja laki etenee presidentin vahvistettavaksi — mutta uudistuksen todellinen testi alkaa vasta heinäkuussa 2027, kun ensimmäiset lisensoidut operaattorit avaavat ovensa suomalaisille pelaajille.